Kosken rentouttavassa sylissä

Vietimme “länsitiimin” kanssa virkistyspäivää syöden hyvin ja kelluen koskessa. Ai että oli mukavaa. Kelluimme oikein rauhallisissa tunnelmissa nautiskellen olostamme ja vajaan kahden kilometrin matkaan kului mukavasti puolitoista tuntia. Koskea ei tarvinnut uida vastavirtaan takaisin, vaan pääsimme kellunnan jälkeen vauhdikkaalla venekyydillä lähtöpaikkaan. Varusteet oli niin hyvät, että vedessä tarkeni oikein hyvin lillua. Suosittelen lämpimästi!

Pohjan vetovoima saa koskikellunnassa nenillensä. Edes hyvin syöneenä ei uppoa, ei sitten niin millään. Puku kelluttaa ja hauskuuttaa kantajaansa – vedessä saa tosissaan tehdä töitä, jos meinaa saada itsensä suoraksi seisomaan. Annan virran viedä ja kuulen ympäriltäni ihanien työtovereideni naurua. Ihastuneita huudahduksia. Virta vie mukanaan ja annan koko kehon rentoutua. Mieli rauhoittuu. Jäljelle jää veden liplatus ja taivaan poutapilvet. Koivujen tuulessa keinuvat latvat ja auringon paisteessa kimaltava vesi. Korkeuksissa lentää tiira ja toinen näyttää olevan kalastuspuuhissa. En enää tiedä, missä kehoni rajat ovat. Lillun täysin rentona ja kannateltuna. Mieli on tyyni.

Naurattaa, kun pilvistä on muodostunut taivaalle iso pupujussi. Sillalta joku yrittää kalastaa meitä. Jää ilman saalista. Pidän työtovereitani käsistä kiinni ja annamme virran viedä meidän kolmikkoa mukanaan. Naurattaa. Nousemme kellunnan päätteeksi veneeseen hymyilevinä, rentoutuneina ja onnellisina. Oppaamme ajeli aiemmin ympärillämme veneellä aaltoja tehden. Itse kunkin huppu hörppäsi vettä naurun ja keinutuksen lomassa. Vene lähtee liikkeelle vauhdilla ja saa aikaan riemunkiljahduksia. Nauraen toteamme, että tässä tuulessa ja tuiverruksessa hiuksetkin kuivuu.

Kellunnan jälkeen olo on kuin erinomaisesti nukutun yön jälkeen. Haukottelen leveästi ja venyttelen. Keho tuntuu leijuvan. Tästä alkaa kesä.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *